Uskompa, että minun kirjasyksyni ykköskirja on nyt luettu. Petri Tammisen Mitä onni on kirjaa paremmaksi on vaikea kenenkään lyödä. Kirja on kuin täydellisesti hiottu timantti, joka lause särötön ja oikealla paikallaan. Lähes joka aukeamalla oli joku oivallus, joka oli sanottu niin tavattoman nasevasti, että sen haluaisi muistaa.

Hmm... mahdoinkohan saada vastauksen kysymykseen mitä onni on? Tuskin, mutta mielestäni oikein kelvollisen vastauksen sain esim. sellaiseen kysymykseen, joka sattuneesta syystä itseänikin kiinnostaa, että miksi keski-ikäiset miehet vaihtavat nuorempaan. Heh, heh

Kaunista, viisasta, inhimillistä, sisältää haikeaa huumoria...
p.s. lähteeköhän tällä Finlandia?

Anita