Kirjan päähenkilön, Leon, isä on sidottu sänkyyn. Vaimo Anja, jota mies on kohdellut tyrannimaisesti koko avioliiton ajan, hoitaa tätä velvollisuudentuntoisesti. Mies ei puhu, ei kenellekään eikä erityisesti Anjalle, ellei ole aivan pakottavaa asiaa. "Minä en juuri muuta tee kuin kusen ja paskannan silloin kun tahdon. Ja siitä aion pitää kiinni niin kauan kuin voin. Minä paskaan kyllä siihen vaippaan, jonka Anja minulle vaihtaa, mutta kusen juuri silloin kun hän avaa vaipan vaihtaakseen sen, jos vain ehdin. Jotain ajankulua minullakin pitää olla." "Tunnelin päässä on muka valo. Paskanmarjat on. Ei siellä ole kuin lisää pimeyttä"

Tunneli on näyttelijänä paremmin tunnetun Reidar Palmgrenin kolmas kirja, joka kertoo Leosta, hänen tyttärestään Ellasta ja vanhemmistaan Jorista ja Anjasta tänä päivänä sekä Leon ja hänen ystävänsä Arin lapsuudesta, seikkailuista, joihin pojat ryhtyvät/joutuvat. Kirja kertoo viimeisestä matkasta tunneliin, matkasta, joka käy Arille kohtalokkaaksi. Kun Leo tyttärensä kanssa menee vuosikymmenten jälkeen samaan tunneliin, matka on käydä kohtalokkaaksi hänen omalle tyttärelleen.

"Minä muistan Arin, hän retkotti tässä seinää vasten hervottomana eikä hengittänyt, kasvot samanlaiset kuin Ella, silmät umpeeen turvonneet ja verenpunaiset, kuin häntä olisi hakattu."

Kirjassa on rinnan kolmen sukupolven elämä. Valona tunnelin päässä lapsi. Teksti on vaikuttavaa, vakuuttavaa.

Anna-Liisalle kiitos vinkistä! Ahdistusta oli ehkä yli oman tarpeen, mutta siitä huolimatta - tai juuri sen vuoksi - kannattaa lukea!

Eila