Mirja Kuivaniemi on epäilemättä yksi pohjalaisuuden kuvaamisen kärkinimiä, konstailemattoman proosan kirjoittaja, joka pitää uudessakin teoksessaan Virta lukijaa kuin pihdeissä kaikkien yli 400 sivun ajan. Kuivanimen ensimmäinen romaani Neitoperho teki selväksi, että kaikki, mitä kirjailija jatkossa julkaisee, on luettava, 20 vuotta sen jälkeen ilmestynyt romaani Hinta vakuutti kuvauksellaan pitkästä historian jaksosta Suomessa, mukana oli laajoja kokonaisuuksia ja herkullisia yksityiskohtia.

 

Virta kertoo Hanneksesta, joka kirjan mukana varttuu murrosikäisestä nuoresta aikuiseksi mieheksi. Hanneksen rakastuminen Katriin, itseään vanhempaan naiseen, saa äidin huokaamaan hyvin eteläpohjalaisesti, että "mitä ne ihimisetki sannoo!" Katrin aikaisempi kihlaus keuhkotautisen Kaarlon kanssa on purkautunut, kun Katri on suinpäin rakastunut paikkakunnalle tukkilaisten mukana tulleeseen Arttuun, jolla - hänelläkin - on oma menneisyytensä.

Kirjassa kulkevat rinnakkain (kursiivilla) lopun tapahtumat ja Hanneksen kasvu. Kirjan puolivälin kieppeillä kursiivitekstissä on seuraava katkelma: "Taivaassa ei voisi olla autuaampaa, hän oli ehtinyt ajatella sillä hetkellä, kun polttava suu painui hänen korvaansa vasten. Ja sitten pehmeä, lämmin ääni viilsi hänet kahtia. Sillä hetkellä hänestä tuli mykkä. Kauniit ajatuksetkin olivat kadonneet. Hetken aikaa maailma vain pyöri hurjaa vauhtia, ja hän toivoi sen pyörivän vielä kovempaa, että kipu hellittäisi."

 

Upea tarina, upea kertomus ihmisistä ja ajasta, yksilöstä ja yhteisöstä. Kuivaniemen kieli on mukaansa tempaavaa!

Suosittelen!

Eila