Petri Tammiselta ei näytä tänä syksynä tulevan uutta kirjaa, joten laitan tässä muutaman sanan hänen kirjastaan Enon opetukset, jos se sattuu olemaan jollakin vielä lukematta. Kirja on yksi suosikeistani ja minusta oli tosi ihanaa kun se pääsi Finlandia-ehdokkaaksi. Luin kirjan ensimmäisen kerran heti sen ilmestyttyä syksyllä 06.  Silloin kirja oli mielestäni etupäässä hirmu hauska. Nyt kun kuuntelin sen äänkirjana, se olikin muuttunut aika surulliseksi, vaikka siinä julmetun hauskoja kohtia onkin. Kirjan alussa Tamminen kuvaa 80-luvun maalaiselämää niin hyvin, että olen siinä lukijana omine muistoineni ihan fiiliksissä. Että joku voikin muistaa vinttikamarien  pennipullot ja solmuvärjätyt lakanat!

Muistaakseni Petri Tamminen on sanonut kirjoittavansa "miesasiaa" siksi, ettei kertakaikkiaan ymmärrä naisia, eikä siksi voi naisista myöskään kirjoittaa. No, minä en taas naisena useinkaan ymmärrä miehiä, mutta tämän kirjan miehiä - Jussia, enoa ja Myrskyä – jos en nyt ihan joka kohdassa ymmärrä, niin ainakin sympatiseeraan. Petri Tamminen kuvaa nämä miehet niin elävästi, rehellisen tuntuisesti, kauniisti ja tiiviisti. Petri Tamminen ei siis turhaan lörpöttele, mikä on mielestäni aina plussaa, ainakin kirjoissa.

Tässä pätkä kirjasta:
- - - - - -
Eno pyysi minua ajattelemaan Kolumbusta ja Vasco da Gamaa ja kysyi olinko koskaan miettinyt, miksi aikuiset miehet olivat lähteneet niin kauas. Minkä takia? Sanoin, etten ollut tullut sitä miettineeksi. Eno katsoi minua murheellisen näköisenä ja ihmetteli miten minä en tätäkään ymmärtänyt. Eikö jokainen avioliitossa elävä mies arvannut mitä Kolumbuksilla oli kotona huudettu: "Että sinäkin saatanan paska aina vaan sohvalla makoilet, etkä koskaan kuuntele kun sulle puhutaan". Ja Kolumbus siihen: että nyt vittu lähti!
- - - - - -

Miehet ei siis olekkaan kaikki samanlaisia, eikä naiset! Tämän kirjan lukeminen saattaa kaventaa sukupuolten välistä kuilua. Lukekaa! Enon opetukset on ehdoton helmi!

Anita