Rakastuin Guernseyn saareen ja sen ihmisiin ihan samalla tavalla, kuin kirjan päähenkilö Juliet. Kiinnostukseni saarelaisten elämään saksalaismiehityksen alla heräsi ja aloin etsiä muutakin tietoa Kanaalisaarista. Sain siis jälleen yhden kohteen nojatuolimatkoilleni. Kanaalisaaret ovat nyt sitten jatko sille listalle maita ja paikkoja joissa haluaisin joskus käydä. Aikaisemmin hädin tuskin tiesin noiden saarien olemassaolosta.

Mary Ann Shafferin kirjaan en olisi kai edes tullut tarttuneeksi, ilman uskottavaa suositusta. Huomaan, että mielipiteeni kirjoitustavoista on ailahtelevainen. Ennen karsastin tekstejä jotka oli kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa. Nyttemmin huomaan, että tämä tapa kirjoittaa on lisääntynyt... vai onko minun lukemistoni vain muuttunut.
Jos olisin silmäillyt" Kirjallista piiriä perunankuoripaistoksen ystäville" ilman suositteluja olisin siirtänyt sivuun, koska se on tavallaan koottu kirjeistä.

Kirja on niin herttaisen täydellinen. Ihmiset toipuvat juuri toisen maailmansodan jälkeisistä kauhuista. Jokainen aamu sodan jälkeen tuntuu uudelta mahdollisuudelta. Ihmiset löytävät ilon aiheita pienistä asioista. Kirjan kirjeet ovat muodollisia, mutta paljastavat kuitenkin kaikki liikkeellä olevat tunteet. Heti ensimmäinen "kirje" vie minut mennessään, ja kun viimeiset sivut lähestyvät laitan kirjan päiväksi sivuun, kun en raski lukea sitä loppuun.

"Jos teillä on aikaa kirjeenvaihtoon kanssani, voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Kolmeen itse asiassa. Miksi porsaspaistipäivällinen piti salata? Millä tavalla porsas oli syy perustaa kirjallinen piiri? ja vielä tärkein: Mikä on perunankuoripaistos ja miksi se sisältyy piirinne nimeen?"

Mia