Siitäkin huolimatta, että Nadja Sumasen kirjasta Rambo on jo liki kaikki hyvä kirjoitettu ja juhlapuheissa kerrottu, haluan minäkin sanoa tuosta loistavasta nuorten kirjasta muutaman sanan. Rambo on niin hellyttävä. Rambo ei ole niin kuin esikuvansa, hän on hyväntahtoinen, elämässään harhaileva nuori mies. Rambolla on sydän oikealla paikalla, mutta tilannetaju saattaa joskus heittää kuperkeikkaa tai vain jäädä roikkumaan puun oksaan. Rambolla vähän kaikki on hukassa, mutta sittenkin hän hallitsee elämänsä arjen ihailtavan hyvin. Äiti ei kykene sairautensa vuoksi huolehtimaan arjen rutiineista, ei ole oikein koskaan pystynyt. Rambo on elänyt elämänsä parhaan taitonsa mukaan.

Voi sitä riemun päivää kun hän pääsee isäpuolensa äidin runsaiden ja herkullisten ruokapatojen ääreen.

Äidinvaistot herää tätä lukiessa. Tartuin kirjaan joulun alla, kun oma perhe oli jälleen kokoontumassa saman katon alle viettämään yhteistä joulua. Oma mielentila oli niin herkillä, että tippa linssissä tätä välillä luin. Se oli pakko laittaa sivuun pari tuntia ennen työpaikan jouluruokailua, että silmien turvotus ehtii laskea. Ei tämä varmaan kaikille samanlaisia reaktioita aiheuta, mutta minä nyt olen välillä tämmönen yli eläytyvä lukija.
Tätä uskallan suositella nuorille ja vanhemmille. Rambo on sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen.

-Mia-