Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit. Otava 2013

Suden vuosi v. 2003 ja Alastonkuvia seuraavana vuonna tekivät minusta ikuisen Virpi Hämeen-Anttilan ihailijan. Jokaisen kirjansa olen lukenut. Perintö oli "vanhanaikainen", ehkä vähän kankea, mutta luin. Viime vuonna ilmestynyt Tapetinvärinen oli jotenkin vaikea. Kiinnostava, mutta vaikea. Monta kertaa jäi kesken, mutta siinä oli kuitenkin joku juju, miksi se piti kaivaa iana uudelleen ja jatkaa hamaan loppuun.

Marionetit on kertomus Emmasta ja Jannesta, heidän avioliitostaan, kertomus Juliasta ja Mikaelista, rohkeista menestyjistä. Se on myös kertomus Emman ja Julian vanhemmista, Anniinasta ja Helmeristä, jolla on muistin kanssa ongelmia. Marionetit on kertomus, jossa pohditaan ihmissuhteita, sisarkateutta, kaukana olevan menestyjän paremmuutta jatkuvasti läsnäolevaan maanläheiseen sisareen verrattuna. Marioneteissa kysytään, ovatko elämässä tehdyt päätökset vain kompromisseja, ovatko ihmiset vain narujen päissä olevia marionetteja.

Hämeen-Anttila ei pettänyt nytkään. Pidin. Suunnattomasti.

Suosittelen!

- eila