PERSSON, Leif GW : MATKAN PÄÄ (Otava 2011)

"Persson on mailman paras dekkarikirjailija" hehkutti eräs n. kuusikymppinen mieslukija.  Oli pakko tarttua vinkkiin ja katsoa, mihin tuo hehkutus perustui.

Perssonin viime syksyn uutuus on "Matkan pää".  Eläkkeelle jäänyt rikospoliisipäällikkö  Lars Johansson saa yllättäen - niinhän ne aina tulevat - aivoveritulpan.  Seurauksena osittainen oikean puolen halvaus.  Kun oikea käsi ei toimi, on jahtikavereilla jo hätä, miten saada Larsin liipasinsormi toimimaan hirvikiväärille.

Johanssonilla on muitakin murheita.  Onneksi aivot pelaavat hyvinkin terävästi.  Olisi selvitettävä 9-vuotiaan tytön murha, mutta petipotilaana olo tuo rajoituksia toiminnan miehelle - sekä se, että surma tapahtui jo 25 vuotta  sitten.  Kotihoitoon päästyään ja vaimon silmän välttäessä (onneksi vaimo on töissä päivisin) tutkimustyö pääsee vauhtiin.  Ja onneksi apuna on toinenkin eläkkeelle jäänyt rikospoliisi, vieläpä Larsin paras kaveri.  Hän sukkuloi näppärästi arkistoissa.  Kun vielä kotiin pestattu kotiapulainen, nuori tatuoitu Amanda, tarjoutuu nettikädeksi - vaikka vaatimattomana ei tunnustaudu ihan Lisbeth Salanderin veroiseksi - saakin Johansson alkaa jaella komentoja.  Ja hän on mies, joka näkee kulman taakse...

Pääasia ei ole väkivallalla veristely, vaan tutkimustyön eteneminen syyllisen löytymiseksi.  Henkilöiden vuorovaikutus on kuvattu keventävällä ja liukkaalla veijarihuumorilla alusta loppuun asti.  Kirja tempaa helposti mukaansa dekkarin ystävät.  Mistä ihmeestä siellä Ruotsissa riittääkin hyviä dekkaristeja?

Birgit Hyvönen