Jouko  RIKKINEN :  SUOMALAISET  PERINNEKASVIT  (Otava 2011)

Ihastuttava kirja! Kuvat perinnekasveista loistavaa valokuvataidetta! Kasvit on jaoteltu : matalat, keskikokoiset ja kookkaat perennat, sipulikasvit sekä yksivuotiset. Kasveista kerrotaan lyhyt historiikki esim. mistä ja milloin ne ovat tulleet Suomeen.  Istutusohjeet kuvataan selkeästi ja jos kasvi on myrkyllinen, se mainitaan. 

Lukujen lomassa on hauskoja lainauksia vanhoista  (1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta) puutarhakirjoista, esim.: "Hedelmät ja juuri vieläki tehoisampia kuin karhunputken vatsanhuonoudessa, ähky-, emä-, kolotus-, yskä- ja kuumetaudeissa.  Kuorituita varsia syövät Lappalaiset haluisesti." (Elias Lönnrot väinönputkesta v. 1866) tai "Kun lapsella on jotakin hoidettavaa ja vaalittavaa, estyy hänessä hävittämishalu, joksi lapsen toimintahalu usein muuttuu sopivan työalan puutteessa." (Nora Pöyhönen v. 1912) ja vielä " 'Oi, minulla on niin hirveä ikävä!' Nainen kysyi ihmetellen mitä lapsi ikävöi. 'Niitä päivänkakkaroita', vastasi tyttö nyyhkyttäen." (Nora Pöyhönen v. 1912)  -  Ruustinna Nora Pöyhönen perusti aikanaan Haapavedelle vain naisille tarkoitetun puutarha- ja talouskoulun.  Lönnrot julkaisi ensimmäisen suomenkielisen kasvikirjan v. 1860.

Itselleni uusia tuttavuuksia olivat esim. törmäkatkero, kaitaröyhytatar, nukula sekä punaluppio - kaikki katseen vangitsevia kaunottaria! Jo v. 1683 Elias Tillandz mainitsee nukulan Turun seudun kasviluettelossaan kuvaillen sitä näin: Sydämen Wahwistus Yrti  ja Elias Lönnrot suositteli sitä "lääkkeeksi päänkolottajaa, reväisintä ja sydänkipua vastaan".

Birgit Hyvönen