torstai, 22. huhtikuu 2010
Kreetta Onkeli jatkaa vahvaa tulkintaa uudessa kirjassaan Kutsumus. Jos olet pitänyt Onkelin aiemmista kirjoista, pidät kyllä tastäkin. Sananparsi on lyhyttä ja tiivistä. Teksti vie mukanaan, mutta ei päästä helpolla romaanin henkilöitä tai edes lukijaa. Välillä teksti ja tapahtumat naurattavat, välillä tekisi mieli itkeä. Eihän näin voi mennä. Ja sitten kuitenkin menee.
-Kirsi
Kirsi innostuu historiasta, erityisesti kulttuurihistoriasta ja yhteiskunnallisista aiheista. Kauniit, visuaaliset tietokirjat saavat aina tarttumaan kirjaan. Romaanejakin kuluu tasaiseen tahtiin laidasta laitaan, paitsi ällön onnellisia rakkausromaaneja, jossa naiset ovat kauniita ja miehet komeita. " Kirjassa pitää olla tietty määrä ahdistusta" on Kirsin ensisijainen romsku-kriteeri. Vapaa-aikanaan Kirsi juoksee/rullaluistelee koiran kanssa tai ilman, katsoo lähes kaikki mahdolliset hömppäsarjat tv:stä, tuijottaa elokuvia, sekä yrittää pysyä lasten ja heidän harrastustensa perässä. Kirsi viehättyy kauniista esineistä, merestä ja majakoista.
Olen aina pitänyt itseäni dekkari-ihmisenä, mutta siitä huolimatta mukaani tarttuu kirjoja vähän joka genrestä. Välillä mielentila tai vuodenaika vaatii kevyttä ja romanttista välillä tarttuu mukaan jotain joka ei jätä rauhaan vaikka kirjan laskee käsistään tai vaikka sen olisi lukenut jo loppuun. Kotiini päätyy lukematon määrä lukemattomia tarinoita. Joskus joku jää pakosta odottamaan uutta kohtaamista. Aika kun ei vain aina riitä.
Rakastan kirjoja – asiaa ei voi laimeammin sanoa, kirjasto on siis minulle unelmien työpaikka.
Kirallisuudesta sen verran, että kaikki käy, paitti imelä romantiikka ja "verta pakkiin" kirjat. Lempikirjailijoitani ovat mm. Kari Hotakainen, Pauli Kohelo, Petri Tamminen, Juha Itkonen ja Majgull Axelsson. Muita idoleitani ovat Albert Einstein, Charles Chaplin ja Mikko Niskanen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.