Geraldine BROOKS : KIRJAN KANSA (Tammi 2009)

Kirja alkaa Heinrich Heinen sitaatilla: "Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä."  Viittaus eri ihmisryhmien vainoihin ja sen tuhoamiseen, mikä heille on pyhää.

Brooksin kirjan punaisena lankana on ns. Sarajevon Haggada : erittäin arvokas keskiaikainen miniatyyrikuvin koristeltu hepreankielinen käsikirjoitus.  Vanha juutalainen pyhä kirja on löytynyt.  Sitä tutkimaan Bosniaan kutsutaan arkeologi, vanhojen kirjojen konservoija ja väärennösten tunnistaja Hanna Heath Australiasta.

Juoni etenee lomittain kahdella eri aikatasolla: Hannan nyt-hetki eli 1996-2002 sekä Haggadan 'vaelluksen' eri vuosisadoilla.  Kirjasta löytyvät 'roskat'  ovat johtolankoja eri aikoina eläneiden ihmisten kärsimyksiin ja kohtaloihin.  Lieneekö yllätys, että on ollut aikoja, jolloin muslimit, juutalaiset ja kristityt ovat osanneet elää sovussa toisiaan kunnioittaen ja auttaen.  Haggadan oli pelastanut varmalta tuholta  -  muslimi.  Mutta mutta - yllätyksiä ja pettureita tulee Hannankin elämää järkyttämään...

Kirjan juoni on fiktiota, mutta todellinen Haggada on esillä Sarajevon museossa ja sitä pidetään yhtenä maailman arvokkaimmista kirjoista. Se sisältää kertomukset juutalaisten Egyptistä pakenemisesta ja pääsiäisen vietosta.

Termiin "kirjan kansa" törmäsin myös Jim Thompsonin uudessa rikosromaanissa Lumienkelit (Johnny Kniga 2009), jonka tapahtumat on sijoitettu Suomen Lappiin.  Siinä surmatun tyttären muslimi-isä antaa poliisille luvan osallistua hautajaisiin sillä ehdolla, että tämä kuuluu "kirjan kansaan".  Muslimeilla, juutalaisilla ja kristityillä on oma pyhä kirjansa - niinpä luterilainen poliisikin katsoi kuuluvansa "kirjan kansaan".

Birgit Hyvönen