Jossakin kaukana on Hasaramaa - se löytyy Afganistanista, karujen korkeiden vuoristojen harteilta - maa, joka tuli kuuluisaksi ääri-islamilaisen Taleban-liikkeen hirmutöistä.  Talebanhallitus kukistui v. 2001, minkä jälkeen uusi hallitus on ponnistellut YK:n ja muiden avustusjärjestöjen tuella saadakseen tuhotun infrastruktuurin jaloilleen.

 

Suomalainen lääkäri Leena Kaartinen on omistanut suuren osan elämäntyöstään Afganistanin köyhien vuoristokylien ihmisten auttamiseksi.  Hän saapui Hasaramaahan jo 1970-luvun alussa ensimmäisen kerran.  Kirjassaan “Näkemiin Hasaramaa!” hän muistelee jo lapsena saamaansa ahaa -elämystä: “Äiti, nyt mie tiijän, mitä miust tullee ison, miust tullee lähetyssaarnaaja!”, johon äiti totesi, että siihen tarvitaan kutsumusta.  Kutsumus seurasi myöhemmin lääkärin ammatin ja kristillisen elämänkatsomuksen myötä.

 

Tämän lääkärin muistelmien mukana voi sukeltaa Laalin kylän asukkaiden koteihin, arkeen, köyhyyden ja sairauksien, syntymän ja kuoleman keskelle.  Yksinäinen kristitty naislääkäri oli pitkään kummeksittu näky islamilaisen miesvaltaisen yhteiskunnan keskellä.  Itse hän kertoo alusta asti olleensa kuin kala vedessä vuoristokansan keskuudessa.  Monenlaisia vaaroja on matkalla ollut, mutta vuosien nöyrä ja sitkeä uurastus alueen terveydenhuollon parantamiseksi, naisten oikeuksien vahvistamiseksi sekä lasten - myös tyttöjen - koulunkäynnin turvaamiseksi, on kantanut hyviä tuloksia - työllä on ollut siunaus.  Nykyään kaikki Laalin kylän asukkaat pitävät Leenaa “kylän äidin” kunnia-asemassa!

 

V. 2005 TIME-lehti valitsi Leena Kaartisen vuoden eurooppalaiseksi sankariksi, joten hän on varmaan ulkomailla kuuluisampi kuin Suomessa.  Vuosi sitten hän jäi eläkkeelle ja asuu nyt Lahdessa.  “Näkemiin Hasaramaa!” on hänen kahdeksas kirjansa.  Afganistanin lisäksi hän on toiminut lähetystyössä myös Etiopiassa.

 

Birgit Hyvönen